Neulefestarit 2021

Festariviikonlopusta on jo parisen viikkoa, mutten ole aiemmin ehtinyt kirjoittaa siitä. Sain otettua kuvatkin lankaostoksista vasta yli viikko itse tapahtuman jälkeen. Oikeastaan noiden kuvien takia kirjoitankin: täytyyhän niin herkulliset ostokset näyttää muillekin.

Kävin festareilla ensimmäisen kerran jo torstaina. Käväisin TitiTyyn puolella vilkaisemassa lankoja, ja mallailinkin muutamia yhteen, mutten ostanut mitään. Oli mukavaa päästä juttelemaan neuleen äärellä, pitkästä aikaa.

Perjantain heräsin päiväunilta vasta puoli viideltä, joten en ehtinyt neuleiden tuuletusparaatiin. Periaatteessa olisin kyllä ehtinyt, mutta oli pakko ensinnäkin vähän herätä ja toiseksi syödä jotakin ennen pyöräilemään lähtöä.

Seuraa löytyi perjantainakin. Seurasimme valkokankaalta Heavy Metal Knitting -tapahtumaa ja neuloimme. Tällä kertaa ostin edellisenä päivänä mallailemani langat. Niistä tulee huivi. Nappasin viikko festareiden jälkeen kuvan niistä ja huivin alusta:

Kaksi kerää ja kaksi vyyhtiä lankaa
Walk Collection -langat huiviin ja vilaus huivineuleesta.

Lauantaina festareilla oli markkinapäivä. Ennen lähtöä tarkistin tilin saldon tietääkseni, millanen budjettini on. Toivolan pihaan päästyäni menin ensin Handun kojulle. Se oli vastassa ensimmäisenä, mutta olisin ehkä muutenkin tarkistanut sen ensin. Ilahduin, kun löysin lattialta vapaan ostoskorin. Totesin, että se on selvästi siellä juuri minua varten.

Nappasin myöhemmin kuvan Handun kojusta:

Handun kojussa on vielä paljon lankaa
Handun koju juuri ennen sulkemisaikaa.

Kuva on otettu juuri ennen lankamyynnin loppumista. Ostettavaa olisi siis riittänyt vielä useammallekin fanille.

Lankojen valitseminen oli haastavaa. Vaikka budjettini oli väljä, piti siitä riittää muillekin kojuille. Onnistuin jopa hieman karsimaan ostoskorin sisältöä ennenkuin siirryin kassalle. Tässä on kuva Handulta ostamistani langoista:

13 vyyhtiä Handulta ostettua lankaa
Handulta ostamani langat. Takarivissä vasemmalta oikealle kaksi paksukkista kotisukkiin ja viisi merino-pellava -vyyhtiä paitaan. Eturivissä vasemmalta oikealle yksi sinkku, kaksi minisinkkua (=huivi), kaksi keltaista perussukkista ja yksi täydellisen keltainen sinkku, josta tullee pipo minulle itselleni.

Saman katoksen alla olevan myyjän (Pynja) pöytien ääressä oli sellainen tungos, että siirryin eteenpäin. Tulisin takaisin vähän myöhemmin. Kiersin kojut ja jutustelin näkemieni tuttujen ja tuntemattomienkin kanssa. Neulefestareilla kaikki ovat samaa porukkaa, joten kenelle vain tulee puhuttua kuin vanhalle tutulle.

Eri myyjiltä löytyi kaikenlaista ihanaa. Tässä on kuva niistä:

11 vyyhtiä lankaa
Muilta myyjiltä ostetut langat. Ylärivissä vasemmalta oikealle: kaksi Ullrike by Ankin merinosilkkiä pitsihuiviin, kaksi kettusinkkua toiseen huiviin, yksi BFL-sukkalanka sukkiin, kolme Wool me once -sinkkua parin kirjavan langan kaveriksi isoon huiviin. Alarivissä kolme vyyhtiä huiviin.

Alareunan kaksi vaaleaa ja yksi ruskea ovat 90 % merinoa ja 10 % pellavaa. Samaa pohjalankaa ovat myös Handulta ostamani siniviheriäiset paitalangat. Odotan mielenkiinnolla, millaista neulepintaa niistä tulee.

Tässä on vielä kuva koko festareiden lankaostoksista:

Ihana kasa lankaa
Kaikki festareilta ostamani langat

Nytpä muuten huomasin, että ostin perjantaina TitiTyystä myös nuo kaksi keskellä päällä olevaa, vaaleaa mutta kirjavahkoa Walk Collectionin vyyhtiä. Niiden väri oli niin mielenkiintoinen, että haluan ehdottomasti nähdä, miltä ne näyttävät neulottuina.

Ilma oli koko viikonlopun ajan suomalaisittain erittäin lämmin. Lauantaina satoi vähän vettä ja oli pilvistä, mutta muuten oli aikamoinen paahde. Vedellä ja muulla kylmällä juotavalla siitä kuitenkin selvittiin ja kaikenkaikkiaan viikonloppu oli aivan mahtava!

Kuutio-peitto

Neuloin pojalleni peiton, sillä vanha alkoi käydä pieneksi. Valitsin langaksi pehmeän merinovillan, jottei peitto varmasti kutita. Mallineuleen katsoimme yhdessä kirjasta. Mallikerta oli sen verran pieni, että päätin kasvattaa kuviota.

Kuutio-peitto

Mallineuleen kuvion koon kasvattaminen osoittautui vaikeammaksi kuin olin kuvitellut. Ei sekään sentään rakettitiedettä ollut, mutta olin ajatellut sen käyvän käden käänteessä. Joissakin kohdissa jouduin vähän miettimään, ennenkuin sain kaavion oikein.

Kuutio-peitto

Neuloin oikein ison mallitilkun. Se taisi olla melkein suositusten mukainen eli 20 cm kanttiinsa. Siinä sain kätevästi kokeiltua myös erilaisia reunaratkaisuja. Päädyin lopulta neulomaan reunat samaan aikaan muun peiton kanssa. Silmukoiden poimiminen olisi ollut aika työlästä ja halusin saada nopeasti valmista.

Kuutio-peitto sängyllä

Osallistuin peitolla ColourMart Lovers -ryhmän (Ravelryssä) puolivuosittain järjestettävään tempaukseen. Siinähän voi maineen ja kunnian keräämisen lisäksi voittaa lankaa. Laskin tarkkaan, kuinka monta kerrosta täytyy neuloa, jotta ehdin saada peiton valmiiksi ennen kilvan loppumista. Varasin aikaa myös peiton pesemiselle.

Kuutio-peiton kulma

Aikani neuloin peittoa innolla, kunnes into lopahti. Projekti oli edelleen ihana, mutta liika on liikaa. Olin tehnyt sitä turhan tiivissä tahdissa. Lopulta kävi kuten monena aiempanakin vuonna: en saanut neulettani valmiiksi määräajassa. No, lankaa kyllä riittää varastoissani, ja neuletta voi esitellä muulle maailmalle muutenkin kuin tuon tempauksen puitteissa.

Kuutio-peitto

Lanka oli alunperin ollut kaikki samalla kartiolla. 900 grammaa paksua merinovillaa yhtenä kartiollisena on aika muhkea kimpale. Projektin loppumetreillä oli hienoa, kun keskellä ollut pahvikartio alkoi lopulta häämöttää. Siitä tuli aikaansaapa olo.

Kuutio-peiton reuna

Suuresta kartiollisesta ja tarkoista laskelmistani huolimatta lanka loppui kesken. No, ei hätää, ajattelin, ja kaivoin mallitilkun esille. Sitä purkamalla sain viimeisetkin kerrokset neulottua loppuun. Olin tosin ostanut myös uuden peitollisen samaa lankaa toisen poikani tulevaa peittoa varten, joten varsinaista hätää ei edes ollut.

Kuutio-peitto sängyllä

Heti seuraavana päivänä peiton valmistumisesta otin siitä kuvia. Lapsi odotti malttamattomana, että pääsisi käyttämään sitä – oli muuten alkukesä ja aika lämmintä – joten ei sopinut viivytellä.

Kuutio-peiton kulma

Kuvien sänky on 140 cm leveä ja noin kaksi metriä pitkä. Peitosta tuli siis aika sopiva pitkälle 9-vuotiaalle pojalle. Onpa kasvunvaraa. Jossakin vaiheessa lapsi tosin todennäköisesti kasvaa vielä ohi peitostaan, joten saanen neuloa hänelle vielä jonakin vuonna uuden.

Kuutio-peitto

Kuvio on siitä mielenkiintoinen, että se näyttää samalta sekä työn oikealta että nurjalta puolelta. Myös neuloessa siitä oli apua: kaaviota pystyi lukemaan joka kerroksella oikealta vasemmalle, sekä oikean että nurjan puolen kerroksilla. En muista aiemmin neuloneeni samalla tavalla symmetristä kuviota.

Kuutio-peiton ohje on nyt saatavilla sekä Payhipin että Ravelryn kautta.

Virkattu huivi

Osaan myös virkata. Itse asiassa opin virkkaamaan monta vuotta ennenkuin opin neulomaan – virkkasin jo ennen kouluikää, mutta neulomaan opettelin vasta 14-vuotiaana. Käytän nykyään suurimman osan käsityöajastani neuloen, mutta aina välillä innostun virkkaamaan. Jaksan harvemmin lukea ohjeita, joten virkkaan yleensä omasta päästäni.

Virkattu huivi kaulan ympärillä

Tällä kertaa tein huivin. En muista, mistä sain kimmokkeen siihen – ehkä kyllästyin työn alla olleisiin neuleisiin. Aloitin huivin kulmasta ja lisäsin toisessa reunassa silmukoita. Jonkin matkaa tehtyäni keksin paremman lisäyssyklin ja aloitin alusta.

Virkattu huivi auki levitettynä

Langat olivat ColourMartin yllätyspussista. Tiedän niiden olevan 100 % kasmiria, mutta siinä se. Nämä nimenomaiset langat ovat yksisäikeisiä ja kohtalaisen ohuita. Yksisäikeisyys tarkoittaa usein käytännössä sitä, että lanka on epätasapainoista. Sileä neule vetäisi siis vinoon. Noiden lankojen kanssa on siten viisainta joko valita sellainen neulos, jossa on yhtä paljon oikeita ja nurjia silmukoita – esim. aina oikein, joustin tai sopivanlainen pitsi – tai virkata.

Virkattu huivi harteilla

Lankaa oli useampaa eri väriä, yhteensä juuri sopivasti huiviin. Ensimmäisenä käytin hieman kaurapuuroa tummemman vaaleanrusehtavan. Toisena tuli hiekanvärinen lanka ja kolmantena oli luonnonvalkoinen. Samassa yllätyspussissa oli vielä heleää keväänvihreääkin, mutta se ei lopulta tuntunut oikealta sävyltä muiden kolmen jatkoksi.

Virkatun huivin yläreuna
Virkatun huivin yläreuna. Oikealla on alue, jossa toinen säie on harmaanruskea, toinen hiekanvärinen.

Virkkasin kaksinkertaisella langalla, jottei työhön menisi koko vuosikymmentä. Koska lankoja kulki työhön koko ajan kaksi, pystyin vaihtamaan väriä niin, että ensin vaihtui toinen väri ja vasta sitten toinen. Valmiissa huivissa näyttää siksi olevan neljää eri väriä, mutta todellisuudessa kapeimmassa raidassa on yksi säie harmaanruskeaa ja yksi säie hiekanväristä lankaa.

Lapsi osoittaa virkattua huivia
Pieni poikani osoittaa, missä väri vaihtuu.

Huivin lisäyssykli ei tehnytkään aivan sellaista muotoa kuin olin alunperin ajatellut. Hiekanväristä lankaa virkatessani päätin tehdä myöhemmin lyhennettyjä kerroksia saadakseni kolmiosta symmetrisemmän. Aloitin lyhennetyt kerrokset, kun hiekanvärinen lanka loppui. Tuolla kertaa en vaihtanut väriä yksi säie kerrallaan, vaan molemmat yhtä aikaa, sillä yhdistelmä ei näyttänyt hyvältä, koska värien välillä oli liian suuri kontrasti.

Virkatun huivin keskikärki
Virkatun huivin keskikärki

Halusin valkoisen osan reunaan jonkinlaisia kuvioita, jottei reuna olisi tylsä. Tein aika yksinkertaisia puoliympyröitä. Päätin myös virkata koko huivin ympäri valkoisella, jotta saan huiviin yhtenäisen reunan.

Virkatun huivin kärjet
Virkatun huivin kärjet

Valitettavasti en ole aikeissa kirjoittaa ohjeita mihinkään virkattuihin töihin. Se on täysin oma maailmansa ja ainakaan juuri nyt en ole tutustumassa siihen. Näytän kuitenkin, mitä sain aikaan, koska huivista tuli mielestäni aika hieno.

Crayon Fade

Vuosia sitten tein useita, peräkkäisiä huivikokeiluja. Kun työn alla olevassa huivissa ilmeni oleellinen tekninen vika, keksin uuden version ja aloitin alusta. Muutaman yritys- erehdys -kierroksen jälkeen onnistuin. Huivista tuli Crayon Play, jonka julkaisin syksyllä 2015.

Crayon Play -huivi levitettynä
Crayon Play -huivi

Huivin muoto oli niin hyvä, että halusin neuloa useamman. Pari vuotta myöhemmin valmistui Crayon Fade. Tein myös pari pientä teknistä muutosta, mutta enimmäkseen silmukat ovat samat, kun taas värejä käytetään aivan eri tavalla. Siinä missä Crayon Playn idea oli hillitä superkirjavan langan väri-ilottelua neulomalla sitä vuorokerroksin yksivärisen langan kanssa, Crayon Faden juju on vaihtaa väriä liu’uttaen.

Crayon Fade -huivi levitettynä
Crayon Fade -huivi

Pidän mallihuivin väreistä todella paljon. Se on myös käytössä toimiva, joskin seuraavalla kerralla taidan pienimmän koon sijaan neuloa koon M, ehkä jopa koon L. Mielessä välkky jonkinlainen häränsilmä useine väreineen, liukuen joko tummasta vaaleaan tai ehkä vielä mieluummin vaaleasta tummaan.

Huivi aloitetaan luomalla monta sataa silmukkaa käyttäen Judy’s Magic Cast-on -aloitusta. Sen jälkeen neulotaan ympäri huivin aloituskohdan lisäten samalla silmukoita muutamissa paikoissa, jotta saadaan aikaan oikea, hyvin harteilla pysyvä muoto. Kerrokset ovat pitkiä ja lisäyskohtia on vain viisi – oivallinen telkkarineule! Lopuksi tehdään röyhelö, osin estämään reunan rullautuminen, osin, koska röyhelöt näyttävät upeilta.

Crayon Fade -huiviohje on nyt saatavilla Ravelryn ja Payhipin kautta.

Pihta ja Huippu

Pihta- ja Huippu-lapaset neulotaan kaksivärisenä kirjoneuleena alhaalta ylös. Joustin neulotaan yksivärisenä, jotta se olisi mahdollisimman joustava ja miellyttävä käyttää.

Lapasten kuviot ovat yksinkertaiset. Kämmenpuoli on kokonaan kapeaa pystyraitaa. Myös kämmenselän pohjakuvio on samaa pystyraitaa, mutta sen ”päälle” tehdään kiilamaiset raidat pientä shakkiruudukkoa. Pihta oli ensimmäinen versio tästä ideastani ja siinä on suorat kiilat. Huipun kämmenselän kuvio sen sijaan mutkittelee ja näyttää omasta mielestäni vuoristolta, etenkin omissa vaaleanharmaan ja sinisen värisissä lapasissani.

Kirjoneuleeksi Pihta ja Huippu ovat helpoimmasta päästä, sillä lankajuoksut ovat lyhyitä. Vain muutamassa kohdassa neulotaan viisi peräkkäistä silmukkaa samalla värillä, muutoin samanvärisiä silmukoita tulee peräkkäin enimmäkseen vain yksi tai kaksi. Yksinkertainen kuvio puolestaan antaa mahdollisuuden keskittyä käsien liikkeeseen kuvion sijaan.

Pihta-kirjoneulelapaset ja lankakerä

Pihta-lapasten kärjet silmukoidaan kiinni. Huipun kämmenosan kärki silmukoidaan myös, mutta peukaloiden päistä tehdään kavennuksilla hieman pyöreämmät.

Sekä Pihta- että Huippu-lapasten ohjeet ovat nyt saatavilla Ravelryn kautta: Pihta, Huippu.

Vaski soi

Ostin viime vuonna Lanitiumin kesäalesta monta vyyhtiä polwarth-silkki -lankaa. Se on fingering-vahvuista ja sopiva välimuoto sileän ja rouhean välillä. Neljä ostamistani väreistä kuului mielestäni samaan työhön, joka oli ilmiselvästi huivi. Halusin korostaa jokaista lankaa erikseen, sillä ne olivat kauniita, hitusen vaihtelevansävyisiä värejä. Näin mielessäni värien liukuvan toisikseen, niinkuin muutamassa aiemmassa työssäni kuten Valentino, Indian Summer ja Sumu.

Vaski soi -huivi auki levitettynä

Tutkittuani mahdollisia raidoitusvaihtoehtoja vähän aikaa löysin sopivan juuri näille langoille. Valitsemani raidat toivat mieleen ääniaallon etenemisen ilmassa – tai miksei jossakin muussakin kaasussa tai vaikkapa nesteessä. Raidat valittuani laskeskelin vielä eri värien leveimpien raitojen leveydet, jotta langanmenekki olisi sopiva – en halua langan loppuvan keneltäkään kesken eikä toisaalta suuri määrä jämälankaakaan ole tarkoituksenmukaista. Lopputulos oli paitsi tehokas langankäytöltään myös kaunis.

Ääniaallot ovat pitkittäistä aaltoliikettä. Ilmanpaine vaihtelee aallon edetessä. Koska ilma on läpinäkyvää eikä ilman väri muutu paineen muuttuessa, ääniaaltoja ei voi nähdä. Vaski soi -huivi näyttää siltä, miltä kuvittelen ääniaaltojen näyttävän. Varsinainen ääniaalto ei tietenkään koostu erillisistä, jyrkkärajaisista pätkistä erisuuruisia ilmanpaineita, vaan paine vaihtelee liukuvasti.

Vaski soi -huivi kaulan ympäri kietaistuna

Neulemalleja, joiden nimi viittaa ääniaaltoihin tai kaikuun, tuntui olevan vaikka kuinka paljon. En oikein tiennyt, minkä nimen antaa omalleni, kunnes eräänä rentoja hetkenä mieleeni juolahti eräs tavu. Aloin samantien maistella, mitä kirjaimia laittaa tuon tavun perään ja melkein heti se pulpahti suustani: vaski. Yksinään sana ei tuntunut sopivalta nimeltä tälle huiville, joten lähdin kokeilemaan sen perään eri sanoja. Liian pitkä nimi ei saisi olla, koska silloin kukaan muunkielinen ei muistaisi sitä, eikä varmasti osaisi kirjoittaa sitä oikein minkään sivun hakukenttään. Olen erinäisiä kertoja joutunut tavaamaan pitkiä, monikonsonanttisia vieraskielisiä nimiä, joten en halua aiheuttaa samaa päänvaivaa muille! Koska huivi oli saanut innoituksensa ääniaalloista, soiminen tuntui sopivalta tekemiseltä vaskelle – siispä annoin huiville nimeksi Vaski soi.

Vaski soi -huivi harteilla

Värien valinnassa kannattaa huomioida pari seikkaa. Ensinnäkin, jos käytät huivia kaulasi ympärille kietaistuna niin, että huivin keskikohta tulee eteen, väreistä näkyy eniten väri B. Se on siis tietyllä tapaa huivin pääväri. Valitsisin siis väriksi B sellaisen, joka sopii parhaiten kasvoihisi. Samaan aikaan väri C on myös aika hyvin esillä ja koska sitä on vähemmän kuin muita värejä, se on tavallaan tehosteväri.

Vaski soi -huivin nurja puoli

Toinen asia, jolla voi olla merkitystä, on värien menekki. Väriä C menee selvästi vähemmän kuin muita. Jos jokainen vyyhti on alunperin täysi, se tarkoittaa, että väristä C jää kohtalainen määrä jämälankaa – jonka voi käyttää johonkin toiseen työhön. Omaan huiviini valkoinen päätyi väriksi C juuri siksi, että voisin käyttää yli jäävän langan toiseen työhön yhdessä vihreän samaa lankaa olevan vyyhdin kanssa.

Vaski soi -huiviohje on nyt saatavilla Ravelryn kautta.

Masala

Mitä neuloa kirjavista langoista? Etenkin, jos väreillä on suuri kontrasti, joutuu miettimään tarkkaan, mitä langasta tekee. Sileä neule olisi ihanaa, mutta värit saattavat asettua miten sattuu ja kokonaisilme onkin sitten kaikkea muuta kuin ihana. Tähän mennessä olen ratkaissut asian neulomalla raitoja. Kirjavan langan kaveriksi otan jonkin neutraalin, kuten valkoisen tai harmaan, ja lopputulos korostaa kirjavan langan eri sävyjä muuttumatta sillisalaatiksi.

Masala-huivi auki levitettynä

Tämänkertaisen huivini tarina ulottuu ajassa taaksepäin hetkeen, jolloin näin upean vyyhdin Colorsong Yarnin nettisivuilla. Lanka oli Mini Maiden värissä Masala. Kirkkaita perusvärejä aavistuksen murrettuna sopien täydellisesti yhteen. Sitä piti käydä ihailemassa monta kertaa. Lopulta olin tuhlannut haaveiluun niin paljon aikaa, että yhtäkkiä juuri tuo väri olikin poistomyynnissä. Jäljellä oli enää yksi vyyhti, eikä uusia tulisi! Ryhdyin välittömästi toimiin ja sain kuin sainkin viimeisen vyyhdin omakseni.

Mini Maiden värissä Masala

Vyyhti ehti pyöriä varastossani nelisen vuotta ennenkuin tiesin, mitä siitä tulee. Aloitin
kolmiohuivin ja radoitin kirkkaanväristä Masalaa valkoisella Avantgardella. Ensin Masala-raidat olivat leveämmät ja valkoiset raidat kapeammat, sitten vähitellen asetelma liukui päinvastaiseksi.

Masala-huivi

Sattumalta Masala tarkoittaa myös taajamaa Etelä-Suomessa. Minulla vieläpä on henkilökohtainen suhde kyseiseen paikkakuntaan, sillä ensimmäinen kotini, jonka muistan, oli sen läheisyydessä. Kävin Masalassa esikoulun, mutta muutimme pois sen lukuvuoden aikana, joten kouluun en Masalassa ehtinyt. Emme kuitenkaan muuttaneet kauas, joten kävin paikkakunnalla vielä monta kertaa myöhemminkin seuraavien parinkymmenen vuoden aikana.

Masala-huivi

Masala-huiviohje on saatavilla Ravelryn kautta täällä.

Halo

Viime kesänä sain huivi-idean, joka muistutti halo-valoilmiötä. Useampana talvena olen nähnyt noita ilmassa olevien jääkiteiden aiheuttamia “valeaurinkoja”. Osa niistä on ollut pyöreitä, osa aivan erimuotoisia. Nyt halusin neuloa huivin, joka koostuisi samoista elementeistä kuin Auer-huivi, mutta jonka pitsiosuudet pitenisivät huivin säteen kasvaessa.

Langaksi valitsin kirkkaankeltaisen vyyhdin Handun Luomuhuivilankaa. Siinä on 600 metriä sadan gramman vyyhdillä, joten se on oikein mukavanpaksuista, ei liian ohutta, mutta yhdestä vyyhdistä saa jo järkevänkokoisen pitsihuivin. Ajatuksenani oli neuloa samaa yksinkertaista pitsiä aina oikein neulottavien raitojen väliin, kunnes lanka loppuu, joten tällä kertaa ei edes tarvittu tarkkoja laskelmia, niinkuin monen muun huivimallini kohdalla.

Keltainen Halo-huivi

Aluksi huivi eteni huimaa vauhtia, kuten niskasta aloitettavat huivit yleensäkin. Veljeni, joka ei neulo, oli vierailulla samana päivänä, jona aloitin huivin ja vitsaili, että älä nyt kerralla neulo koko huivia. Kerroin, että aluksi näyttää siltä kuin huivi voisikin valmistua saman päivän aikana, kun puoliympyrän säde kasvaa nopeasti, mutta kerrosten pidentyessä niiden neulomisaikakin pitenee, joten huivin koko ei pian enää näytä juurikaan kasvavan.

Pian huivin kanssa tuli vastaan ensimmäinen ongelma. Olin viime syksynä raskaana ja pahoinvointi oli alussa aikamoista. Olen aina rakastanut puhtaan keltaista väriä, mutta tällä kertaa väri tuntui pahentavan huonoa oloani. Olo oli sen verran kamala, ettei sitä viitsinyt ehdoin tahdoin pahentaa millään harrastuksella – neulomisen on tarkoitus tuottaa hyvää oloa, eikä pahaa – joten huivi sai jäädä hyllylle odottamaan pitkäksi aikaa. Jonkin ajan kuluttua jouduin jättämään neulomisen kokonaan, koska käsien liike pahensi merisairautta eikä käsitöiden tekeminen siksi ollut enää mielekästä.

Keltainen Halo-huivi

Lopulta lähempänä joulukuuta oloni oli jälleen riittävän hyvä keltaisen huivin jatkamiseen. Huivi etenikin hyvin, kunnes vastaan tuli uusi pulma: lanka loppui keskellä pitsiraitaa, eikä se näyttänyt ollenkaan hyvältä. Vaihtoehtoina oli purkaa edellisen pitsiosuuden loppuun ja jättää huivi pieneksi, tai sitten keksiä reunaan jokin aivan muu ratkaisu. Päädyin jälkimmäiseen: päätin neuloa reunaan pitsireunuksen, joka olisi aivan erilainen kuin huivin peruspitsi. Parin mallitilkun jälkeen tiesin, mitä halusin ja sain purkaa muutamia kymmeniä kerroksia neuloakseni reunan.

Keltainen Halo-huivi harteilla

Huivi olisi ollut valmis reilusti ennen joulua, ellei lanka olisi loppunut kesken noin 2/3
reunapitsiä neulottuani! Olin ennen purkamista arvioinut hyvän tovin, että langan pitäisi riittää koko reunukseen, mutta ei se riittänyt! Nyt menikin pidempi hetki miettiessä, mitä teen. Purkaako koko reunus ja edellinen pitsiraita, vai jatkaako huivi valmiiksi toisella langalla. Kolmas vaihtoehto oli purkaa reunus ja neuloa se eri langalla, jolloin värin vaihtuminen ei olisi ongelma, reuna kun neulotaan sivuttain, toisin kuin muu huivi. Samaa lankaa, etenkään samassa värissä, ei enää ollut saatavilla.

Harmaa Halo-huivi

Selasin lankavarastoani – onneksi olin syöttänyt kaiken Ravelryyn, joten omaisuuteni tutkiminen kävi helposti – ja ainoa järkevä vaihtoehto oli ColourMartin Diamante värissä Sun. Koska se oli ColourMartin lankoja, se pitäisi vyyhdetä ja pestä ennen käyttöä. En halunnut ottaa riskiä, että Handun huivilanka huopuisi pesussa, jos pesisin koko huivin vasta valmiina. Tässä vaiheessa raskautta pahoinvointi oli tosiaan jo hellittänyt, mutta tilalle oli tullut muita vaivoja, enkä pystynyt pesemään lankaa moneen viikkoon ja projekti viivästyi taas.

Harmaa Halo-huivi

Lopulta sain kuin sainkin huivin valmiiksi tammikuun lopulla. Koska lanka oli loppunut kesken, en halunnut suositella juuri tuonpaksuista – 600 m/100 g – lankaa, sillä sitä tarvittaisiin pienimpäänkin huivin kokoon enemmän kuin yksi vyyhti. Päätin siksi neuloa uuden mallihuivin vähän ohuemmasta langasta. Samalla saisin myös tarkistettua toisen koon silmukkamäärät ja sen, että olen laskenut oikein ja toisestakin koosta todella tulee suunnilleen puoliympyrä!

Harmaa Halo-huivi harteilla

Uuden huivin langaksi valitsin vaaleanharmaata ColourMartin Diamantea. Olin juuri tilannut tuota lankaa lisää useammassa värissä ja tuo vaaleanharmaa niistä oli juurikin haloilmiön värinen. Neuloin langan kaksinkerroin saadakseni juoksevuudeksi noin 700 m/100 g. Samaan aikaan laitoin ohjeen jo koeneulottavaksi, joten tein uutta huivia yhtä aikaa koeneulojien kanssa.

Tällä kertaa tielle ei tullut kompastuskiviä ja huivi valmistui noin kuukaudessa. Diamante on todella ihanaa lankaa, kasmir antaa untuvaisen pinnan, kun taas silkki tekee lankaan pienen kimalluksen. Merino puolestaan tekee langasta soljuvaa ja sileää. Lankaa on parhaillaan joitakin värejä tarjollakin ColourMartin nettikaupassa.

Huivimallista tuli juuri niin kaunis kuin haaveilin, vaikka malli muuttuikin matkan varrella. Olen erittäin tyytyväinen sekä keltaiseen että harmaaseen huiviini ja niille tulee varmasti käyttöä.

Halo-huiviohje on saatavilla Ravelryn kautta täällä.

Auer

Auer on niskasta aloitettava puoliympyrän muotoinen huivi. Siinä vuorottelevat aina oikein neulottavat raidat ja yksinkertainen pitsi. Jos lanka sattuu loppumaan kesken, huivin silmukat on helppo päätellä jo aiemmin – pitsikuvio on vain muutaman kerroksen korkuinen, joten lopputulos näyttää joka tapauksessa hyvältä.

Auer-huivi

Mallihuivin lanka oli ColourMartin 8/44NM-kasmiria. Se on kerrattu useammasta hyvin ohuesta ja tiiviistä langasta ja siksi se on silkkistä ja ihanan laskeutuvaa. Tuolla valmistusmenetelmällä tosin langasta tulee helposti epätasapainoista, mikä tarkoittaa, että sileä neule vetää vinoon, mutta vika ei tule esiin neulottaessa aina oikein tai pitsiä, joten tämän huivin kanssa lanka toimii erinomaisesti. Lanka on ehdottomasti yksi suosikeistani!

Auer -huivi
Auer -huivi harteilla

Building Blocks -huivi

Neulon välillä myös muiden ohjeista, kun ehdin. Lokakuussa 2016 osallistuin Stephen Westin mysteerihuivin yhteisneulontaan. Huivi on nimeltään Building Blocks Shawl ja toisin kuin edellisen vuoden mysteerihuivi Doodler, rakennuspalikkahuivi oli aika suoraviivainen. Olin vähän pettynyt, kun huivissa ei kahden ensimmäisen vihjeen jälkeen ollut mitään yllätyksellistä. Olin toivonut huivia, jossa ei koskaan tiedä, mihin suuntaan seuraavaksi neulotaan ja millä tekniikalla.

Huivista tuli minulla vähäksi aikaa ikuisuusneule eli sellainen, joka vain jatkuu ja jatkuu ja jota neulotaan pikkuhiljaa pitkän aikaa. Lopulta sain sen valmiiksi kuluneena kesänä. Vihdoin! Lämpimän kesän vuoksi huivista ei ole vielä käyttökokemusta, mutta kunhan syksy todella alkaa, se pääsee varmasti käyttöön.

Building Blocks -huivi

Yllätyksettömyydestä huolimatta Building Blocksia oli oikein mukava neuloa. Suoraviivaisena se oli helppo ottaa esiin tai mukaan neuletapaamisiin ja jatkaa siitä, mihin oli jäänyt ilman kummempaa miettimistä tai ohjeen tavaamista. Lisäksi olin valinnut langoiksi ColourMartin kasmiria ja kasmirsekoitteita, joten erityisesti lankojen puolesta työ oli unelmaneule.

Building Blocks -huivi kaulan ympäri kiedottuna

Huivin musta lanka koostuu kahdesta samanlaisesta langasta, joista toinen on tasaisen musta ja toinen meleerattu tummanharmaa. Langat ovat peräisin jämälankasetistä, jonka ostin yllätyspussina ColourMartilta. En siksi tiedä, mikä lankojen tarkka kuitusisältö on. Tuntuman perusteella ne ovat enimmäkseen villaa, jotakin muuta kuin merinoa.

Hiekanvärinen lankakin koostuu kahdesta eri langasta, mutta ne ovat keskenään erilaisia. Toinen on yksisäikeistä, toinen kierteistä. Myös nämä molemmat langat ovat peräisin samasta ColourMartin yllätyspussista. Kierteisessä langassa on ilmeisesti angoraa, sillä se yskitti minua vähän, ei kuitenkaan liikaa neulomista ajatellen, kunhan pidin neuleen sylissäni enkä aivan kasvojen edessä.

Building Blocks -huivi harteilla

Sininen lanka on kokonaan kasmiria – tai olisi ollut, ellen olisi arvellut langan loppuvan
kesken. Kaivoin varastosta samanväristä merinoa jatkoksi, kun aloin neuloa yksiväristä, sinistä raitaa. Tuossa raidassa käytin kahta kasmirsäiettä ja yhtä merinosäiettä. Myös nämä langat ovat peräisin saman yrityksen myymistä jämäseteistä, tosin sellaisesta, jossa kuitusisältö on kerrottu, joten tiedän toisen olevan kokonaan kasmiria ja toisen kokonaan merinoa. Kasmir oli meleerattua, merino yksiväristä, muuten niiden väri on täsmälleen sama, joten lopullisesta neuleesta voisi olla vaikea huomata, että raidassa on käytetty useampaa eri lankaa.

Lähikuva Building Blocks -huivista

Oranssit osuudet ovat myös kahta eri lankaa. Toinen niistä on vieläpä samasta yllätyspussista kuin mustat ja hiekanväriset. Siinä on luultavasti silkkiä mukana, sillä langassa on untuvaisen pinnan lisäksi kiiltoa.

Toinen oranssi on ainoa, jonka olen ostanut kartiolla. Siinä on 52 % kasmiria ja 48 % pellavaa – unelmalanka! En vielä tiedä, miten lanka kestää käytössä, mutta ostin sitä siitä huolimatta aikanaan useamman kartion. Ainoa huono puoli tuossa langassa on, että ainakin tuo oranssi väri päästää aika paljon väriä pesussa. Olin suunnitellut neulovani sitä erääseen toiseen huiviin valkoisen, samanlaisen langan kanssa, mutta oranssi lanka olisi pitänyt pestä ensin huolella – eli vyyhdittää, pestä ja keriä, mikä on noin ohuen langan kanssa erittäin katastrofialtis prosessi – ja silti olisin saanut pelätä, värjääkö oranssi kuitenkin valkoisen langan. Taidan neuloa sen yksinään tai jonkin tummemman langan kanssa.